Elokuun aurinko valaisi Holyroodhousen palatsipuutarhan nurmen ja kultasi aidantakaisen vuorenrinteen tuulessa heiluvat heinät. Edinburghilainen maisema parhaimmillaan. Mutta kyllä skottinäkymät kiehtoivat sumuisessa tihkusateessakin, jota saimme enemmän.
Tästä puutarhaperspektiivistä, tässä auringossa, näyttäytyi hienosti Holyrood puiston vuoren Arthur’s Seat -huippu (jolla pienet tikku-ihmiset kiipeilivät). Tämä kaupungin vuori kohoaa aivan yhtä huimana kuin lähimpien Ylämaiden vuoret, tämä ikivanha tulivuori. Edinburghin vuori oli erityisen kaunis Elizabethin puutarhasta ihailtuna, iltapäivän auringonkajossa, tuulen silitellessä alarinteiden pehmeää heinää.
Puutarhan pieteetillä hoidettua nurmikenttää reunustivat runsaat kukkaistutukset. Kauempana palatsista löytyi puiden varjoja ja polkuja. Palatsin taakse piiloutuva puutarha yllätti tulijan laajuudellaan, ja nerokkaan maavallin vuoksi näytti sisältäpäin jopa aitaamattomalta, vaikka ulkopuolelta aita selkeästi pitääkin kutsumattomat vieraat poissa kuningattaren pihalta.
Holyroodhousen palatsin kupeeseen voi kuvitella Mary Queen of Scotsin 1500-luvulle harjoittelemaan tennistä, jousiammuntaa ja haukkametsästystä. Hänen aikanaan palatsiin kuului useita suljettuja puutarhoja, muuripuutarha mukaan lukien, mutta kun on tutustunut hänen hurjaan elämäntarinaansa, tällainen vauhdikkaampi puutarhan käyttö kuulostaa järkeenkäyvältä.
Kuljimme myös Holyroodin palatsilta lähtevän, kauemmalle vuorelle kohoavan tien, Royal Milen, kaupungin todellisen valtiaan, puolustusvarustuksen, kotkanpesän, Edinburghin linnan luo, toisen muinaisen tulivuoren huipulle.
Holyroodhousen alamaisempaan palatsiin on helppo kuvitella myös hallitseva kuningatar Elizabeth II, käyskentelemään puutarhan nurmelle (varsinkin kun olemme tulleet Holyroodiin suoraan Royal Yacht Britannialta, jossa Lissuun liittyvä lähihistoria on lähellä). Saisikohan kuningatar halutessaan levittää piknik-viltin ruoholle, jonka sileyttä rytmittävät arvokkaan kulttuuriperintökohteen rauniot; Holyrood Abbeyn kuoriosan pohjakivet asettuvat ”sunken garden” -tyyppisesti puutarhan laajalle nurmelle (vai saako kuningatar ylipäätään istuutua maahan piknikille)? Ainakin aina toukokuisin nurmialueille täytyy mahtua 8000 skotlantilaista juhlimaan kuningattarensa puutarhajuhlissa.
Palace of Holyroodhouse ja Royal Yacht Britannia; saimme Skotlannissa kokea näitä britti-imperiumin näkyviä merkkejä. Molemmat mielenkiintoisia. Jahdilla pääsi kurkistamaan kuninkaallisten yksityisiin huoneisiin, toisin kuin palatsissa, ja amiraalinkin tiloihin, ylempien ja alempien meripoikien vuoteisiin ja messeihin. Jahdilla saattoi ajatella hänen sympaattisen kuninkaallisen korkeutensa Elizabethin juomaan aamuteetä aurinkokannen kodikkaalle pienelle sohvalle.
Elizabeth II:n Skotti-kaartin jousimiehillä on tapana harjoitella Holyroodin palatsipuutarhan nurmikolla, jatkaen siis 1500-luvun perinteitä puutarhan käytöstä. Kuningatar tuntuu olevan kovin pidetty Skotlannissa. Toisaalta, skottien kansallismielisyys näkyy; tartanit, oma lippu, omat symbolit, omat kuninkaat; ja kertomukset Ylämaiden puhdistuksista.
Mietimme brittimonarkiaa ja Lissun suosiota. Ei tarvitse olla rojalisti ollakseen kiinnostunut monarkeista. Vaikka kuninkaalliset ovat tavallisia ihmisiä, eivätkä jumalasta seuraavia, he ovat kuitenkin erityisiä, ja siksi jännittäviä. Kenestä tahansa voi tulla pääministeri tai presidentti, kenestä tahansa ei voi tulla kuningatarta. Ja brittikuninkaallisten historia menneine valtataisteluineen vuosisadasta toiseen on kiehtovaa.
Holyroodhousesta tuli skottikuninkaallisten pääasiallinen residenssi vuonna 1503 James IV:n valtakaudella, jolloin palatsipuutarhojen virkana oli olla puitteina turnajaisille, haukkametsästykselle ja jousiammunnalle. Puutarhassa oli jo tuolloin myös tenniskenttä ja eläinkokoelma, johon kuului leijonia, tiikereitä ja karhuja. Hurja puutarha.
Mary Queen of Scotsin ja hänen vallananastajiensa jälkeen, Skotlannin James VI:n periessä myös Englannin kruunun vuonna 1603, ja hänen päämajansa siirtyessä etelämmäs Englannin puolelle, jäi Holyroodin palatsi heitteille pitkäksi aikaa.
Palatsille perustettiin kuitenkin pieni lääkekasvitarha vuonna 1670 ja tästä tuli Edinburghin kuninkaallisen kasvitieteellisen puutarhan alkulähde. Se toimi paikkana, jossa opiskelijat perehtyivät kasvitieteeseen ja kasvilääkintään, tarjoten myös apteekkareille tuoreita lääkkeiden raaka-aineita.
Kuningatar Victoria, rakastuttuaan Albertin lisäksi Skotlantiin, saapui ensimmäisen kerran siinä vaiheessa rapistuneessa tilassa viruvaan Holyroodhouseen 1850. Palatsin puutarhat olivat kasvaneet valloilleen ja lähiympäristökään ei ollut edustavimmillaan vaan slummiutunut. Albert laittoi muun muassa vaunujen ajoreitin palatsille uuteen uskoon ja raivasi samalla Maryn Queen of Scotsin vanhan muuripuutarhan pois. Mutta uusia istutusalueita perustettiin palatsin pohjois- ja eteläpuolelle.
Nykyisen kuningattaren valtakaudella palatsin puutarhoja on uudistettu, useiden kasvihuoneiden toimittaessa palatsille kukkia virallisiin tilaisuuksiin, joista yhtenä tärkeimmistä kuningattaren vuosittainen puutarhajuhla. Kuningas George V:n ja kuningatar Maryn käynnistämä traditio kutsuu keväisin skottivieraat juhlimaan palatsin nurmelle ja nauttimaan 15 000 kupillista teetä.
Tulevaisuudessa palatsiin on suunnitteilla historiallisten lähteiden mukainen uusi julkinen puutarha ja rekonstruktio 1600-luvun lääkekasvitarhasta sekä kukkaketo muistuttamaan 1400-luvun puutarhasta, jota Holyrood Abbeyn munkit hoitivat. Innolla odotan, onko tämä kaikki nähtävillä jo, kun seuraavan kerran pääsen ihailemaan Edinburghia.
Lähteet:
The Palace of Holyrood House. Royal Britain. Historic Palaces, Castles and Houses.
https://www.rct.uk/visit/palace-of-holyroodhouse/the-garden#/
Buxus.blog – Puksipuita ja kuusiaitoja 