Skotlannin kauneimmat maisemat eivät löydy puutarhoista, ihmisten muokkaamista, suunnitelluista, vaikka niistäkin avautuu hienoja lainattuja näköaloja. Todelliset maisemat löytyvät ylämaan vapailta vuorilta, laaksojen locheilta, järviltä, kivipohjien yli virtaavilta matalilta kirkkailta puroilta. Vihreiltä rinteiltä, jotka kohoavat pilveen, jopa harmaan, tihkuisen sataan alla. Ja arvatenkin myös rannoilta, mereltä, Hebrideiltä, erämaista, joita kaikkia ei ole vielä päässyt kokemaan, mutta ehkä joskus, seuraavalla kerralla.
Tähän henkeäsalpaavaan maisemaan kuitenkin kuuluu jotain ihmiskätten tekemää ja myös tuhoamaa, vaikka samalla säänpieksemää. Linnoja ja raunioita, sillä ne ovat kiveä, ja kuin maasta kasvaneita, istuvat maisemassa samalla ajattomalla, iättömällä tunteella kuin ylämaiden kukkulat.
Vaikka Edinburgh on suuri ja osin modernikin kaupunki kaiken historiansa keskellä, senkin kauneimmat maisemat ovat näitä luonnonmuovaamia tai maasta kasvaneen oloisia. Toisaalla Edinburgh Castle, kotkanpesä, korkealla sammuneen tulivuoren laella, kiveä kiven päällä, ja toisaalla, linnan katsetta vastapäätä, Holyroodin vuori ja sen huippu Arthur’s Seat, jylhä luonto keskellä kaupunkia. Ja näiden molempien huipulta aukeava meri, maisemista äärettömin.
Mutta on Skotlannissa tietysti upeita puutarhojakin, ja niistä tuonnempana.
Buxus.blog – Puksipuita ja kuusiaitoja 