Edinburghin umpikujapuutarha

Edinburgh, Skotlannissa, Firth of Forthin kainalossa, on hämmästyttävän kaksivärinen kaupunki: hiekan väriset talot ja vihreät puistot. Viehättävän yksinkertaista ja selkeää, mutta harvinaisen tiukka julkisivulautakunta ja yksimielinen useita satoja vuosia. Vanhan kaupungin puolelta tulee kyllä vastaan muutama keltaiseksi tai kauniin punaiseksi rapattu erikoisuus. Mutta varsinkin uuden kaupungin korttelit, 1700–1800-lukuiset, on yhdestä kivestä tehty, samaan sävyyn rakennettu. Ja ah, niiden keuhkoina, laajat, suurten kortteleiden kokoiset vehreät puistoalueet, vaikkakin osin aidattuja, lukituin portein, yksityisiä. Uuden ja vanhan kaupungin rajalla, rotkossa, kuivatussa järvessä, kotkanpesälinnan juurella, on suuri kaupungin puisto, Princess Street Garden, vapaa, yöksi sekin tosin lukitaan.

Lukossa on myös Dunbar’s Close Garden, kun sen portin löydämme ensimmäisen kerran, eksyttyämme ensin viereisen Canongate Kirkin hautausmaan puolelle, vanhan kaupungin pääkadun Royal Milen alajuoksulla. Mikä pettymys. Kello on puoli kuusi iltapäivällä, ja puutarhan portti welcome-tekstillä on lukittu. Kaupungin puisto, vapaa pääsy, mutta portti kiinni. Pah. Closed Close.

Mutta onneksi uudella yrityksellä toisena päivänä löydämme puutarhan uudelleen ja se on auki. Kannatti todella tulla toistamiseen, sillä pieni puutarha on salainen keidas, lempeä, rauhallinen, muurein suljettu muulta kaupungilta, ja silti sieltä avautuu laaja näköala vastapäiselle kukkulalle ja sen antiikintyyppisiin rakennuksiin.

Kasvien vihreyteen ja säntillisesti leikattujen muotojen lomaan pääsee kapeaa mukulakivikujaa, josta paljastuu rauhoittava ja kodikas puutarhatila, suoraan kuhisevalta kadulta. Dunbar on elegantteja leikattujen pensaiden parterreja, kukin omin kukin kuorrutettu, ja joitakin lehtikatoksen tarjoavia puitakin. Puutarha rajautuu toiselta sivulta naapuritontin kirkon korkeisiin muureihin ja toiselta korkeaan, suoraksi leikattuun pensasaitaan. Pienestä puutarhasta sukeltaa esiin useita suloisia tiloja, joissa voi istua penkille muuriin nojailemaan, hengittelemään rauhaisaa tunnelmaa suojassa kaupunkikatujen ruuhkalta. Puutarhassa on hauska illuusio siitä, että vain sinä ja kourallinen muita onnekkaita ovat tämän pikku helmen löytäneet.

Dunbar’s Close Garden on suunniteltu 1600-luvun puutarhan tyyliin ja sekin on taitava illuusio, sillä puutarha tontille syntyi vasta 1970-luvulla maisema-arkkitehti Seamus Filorin luomana ja The Mushroom Trustin kustantamana, minkä jälkeen tämä ihana luomus luovutettiin Edinburghin kaupungille, joka huolehtii puutarhan ylläpidosta. Puutarhalle johtava kuja nimettiin todennäköisesti kirjailija David Dunbarin mukaan, joka omisti aikanaan puutarhan sisäänkäynnin talon.