Heverin linna on pieni kruununjalokivi kentiläisessä vehreydessä. Linna ei ole suuri eikä mahtava, vaikkakin vaikuttava vallihautoineen ja nostosiltoineen. Pieni linna on ennemminkin varsin viehättävä laajojen puutarhojen kupeessa ja linnan takana saumattomasti jatkuvan Tudor-kylän kyljessä. Linnan vanhin osa, pienen puolustuslinnan sali, on 1210-luvulta. 1500-luvulla Heverin linnassa kasvoi tuleva kuningatar Anne Boylen.
Kaikessa autenttisuudessaan Tudor-kylä nousi linnan viereen vasta 1900-luvun alussa, taidokkaana kopiona menneestä ajasta, samoin kuin upeat puutarha-alueet ja miesvoimin kaivettu järvi. Amerikkalainen miljonääri William Waldor Astor, joka muutti Englantiin 1800-luvun lopussa ja muuttui britiksi 1899, osti Heverin ja käytti omaisuuttaan hyvin luoden vanhan linnan ympärille ihanat italialaiset puutarhat, historiallisen kylän ja järvimaiseman. Astoria inspiroivat kasvi-istutusten viimeisimmät muoti-ilmiöt, joita aikakauden innovatiiviset puutarhasuunnittelijat kokeilivat.
Aikana, jolloin monet mahtavat englantilaispuutarhat kantoivat vielä ’Capability’ Brownin perintöä, Hever Castlen puutarhat rikkoivat tuon muotin, ajan Arts and Crafts -liikkeen aalloilla. Silti Astor kaivatti Heveriin järven jokseenkin capabilitymaisesti. Neljän vuoden aikana tuhat miestä työskenteli luomassa käsityönä uusia puutarhoja. Tämän lisäksi 800 miestä kaivoi kahden vuoden aikana laajan järven. Valtavien maamassojen siirtämisessä oli apuna kuusi höyrykaivuria ja väliaikaiset ratakiskot. Vain muutamassa vuodessa marskimaasta ja villiniitystä muokattiin klassisia puutarhoja ja luonnonmukaisia maisemia. Linnan vanhaan vallihautaan Astor istuttu lumpeita. Astorin intohimo Tudoreita ja rakkaus Italiaa kohtaan yhdistettynä hänen varakkuuteensa ja mielikuvitukseensa aikaansaivat monivivahteisen puutarhadesignin.
Yövyimme Hever Castlen Bed & Breakfastissa, joka oli tasoltaan ja tunnelmaltaan loistava, eikä silti mitenkään kallis, sillä yöpymiseen sisältyi sisäänpääsy linnaan ja puutarhoihin sekä tulo- että lähtöpäivänä. Toukokuun lopulla alppiruusujen ja atsaleoiden kukkiessa puutarhojen reunat ja metsäpolut kylpivät kirjavissa väreissä. Parasta paikan päällä yöpymisessä oli alkuilta, jolloin suuret massat poistuivat puutarha-alueilta, ja työpäivää lopettelevat puutarhurit kyselivät ’are you staying’; saimme jäädä hiljenevään iltaan kaikessa rauhassa ihastelemaan yksityisesti puutarhojen hehkua. Ei haitannut, vaikka linna ja osa puutarhoista suljettiin ilta kuuteen mennessä, paljon jäi vielä vaelleltavaksi.
Illallisravintola, linna-alueen aidan toisella puolella, pientä vanhaa kirkkoa vastapäätä nököttävä King Henry VIII -pubi oli myös mutkattoman mukava. Tuo 750 vuotta vanha linnan kirkko oli rakennettu korvaamaan paikalla jo aiemmin seissyt normannikirkko. Edelleen kirkossa voi hämmästellä kuningatar Anne Boylenin isän eli kuningatar Elizabeth I:n isoisän Sir Thomas Bullenin hautaa.
Ihastuttavaa oli myös aloittaa aamu, mahtavan aamiaisen päälle, kävelemällä järvimaiseman ympäri ennen kuin koululaisryhmät ja turistibussit toivat enempiä ihmismääriä paikalle. Astorin italialaisista puutarhoista riitti tunnelmoitavaa vielä toisellekin päivälle.
